Charlie ja duffy, afrikkalaiset koirat, sekarotuinen, raakaruoka, luita ja kanaa, puuroa

Kuvassa minä ja mun siskot v. 1991 Tansaniassa. Olin kuusi vuotias kun meidän perheeseen tuli ensimmäiset koirat.
Meidän koirat Duffy edessä ja Charlie kurkkii takana. Afrikassa koirat soi pääasiassa ugalia, eli paikallista puuroa ja silloin tällöin raakaa kanaa + kanan luita ja ne pärjäs sillä tosi hyvin. Alempana tällä sivulla kerron mistä kaikki sai mun uralla alkunsa.

”Kaikki lähti oman koiran heikosta kunnosta joka sai huolestumaan ja ottamaan selvää asioista”
Tarinasta selviää keitä on Ansku ja Röpsy, ja miksi päädyin tekemään töitä elintarviketeollisuudessa tuotekehitys ja tutkimuspuolella.

tarina siitä, miten anskun elämä muuttui muutamalla yksinkertaisella metodilla

Lukemalla minun tarinan, ymmärrät miksi puhun asioista niin suoraan Youtube:ssa, TikTok:ssa ja Instassa.

Osa 1: Herääminen – Kun totuus koiranruoasta paljastui

Järkytys on alku, anna sen muuttaa suuntaa

Vihdoin se alkaa; eletään loppuvuotta 2025. On kulunut tasan 11 vuotta hetkestä jolloin koin suurta hämmennystä ja pettymystä. Muistan elävästi, miten tuolloin mietin tosissani: voiko todella olla mahdollista että kaupoissa myytävien koiranruokien tilanne on näin puutteellinen ja surkea? Eikö kukaan muu suomalainen koiranomistaja ollut huomannut samaa mitä minä juuri olin kokenut? Olin tullut siihen johtopäätökseen, että kauppojen hyllyillä olevien koiranruokien laatu ei lainkaan vastannut niitä houkuttelevia korulauseita ja lupauksia, joita pakkaukset vilisivät. Kukaan ei puhunut tästä ääneen, ja se teki tilanteesta entistäkin shokeeraavamman.

Pettymyksestä päättäväisyyteen – tee jotain merkityksellistä!

Samalla tunsin kuitenkin pienen kipinän valmistautuneisuutta ja päättäväisyyttä: olin valmis pistämään kaiken likoon tämän eteen.
Sinisilmäinen ja ehkä liiankin naiivi oletukseni koirien ja kissojen ruoan hyvästä laadusta perustui vuosia vanhaan artikkeliin, jossa kerrottiin, että eläinruoka olisi jopa laadukkaampaa kuin ihmisille suunnattu. Helppo oli uskoa, sillä olin jo aiemmin havainnut, että ihmisille myytävä markettiruoka oli usein karua ja epäterveellistä. Mutta eläinruoan kohdalla totuus oli toinen; ainesosaluettelot paljastivat karun todellisuuden, ja se iski kuin märkä rätti kasvoille.

Kyseenalaista oletukset – uskalla ajatella uudelleen

Hetkellisesti pidin itseäni idioottina. Samalla järkytys kietoutui kuitenkin voimakkaaseen jännitykseen ja innostukseen. Tuntui kuin elämä olisi äkisti saanut uuden suunnan, ja olin motivoitunut laittamaan kaikkeni peliin koirien hyvinvoinnin hyväksi. Ajatus siitä, että tässä voisi olla elämäntyöni, vahvistui. Ystäväni ja tutut, jotka työskentelivät ihmisten ravitsemuksen ja hyvinvoinnin parissa, olivat jo vuosia kiinnostuneita uusista ajatusmalleista ja tieteellisestä tiedosta. Uutta dataa virtasi idän ja lännen suunnalta; Yhdysvalloista opittiin, miten tuotekehitystä ja markkinointia tehdään, kun taas idästä levisi ikitietoa yrttien, lääkinnällisten sienten ja ayurvedan muodossa. Oma pionierityöni lemmikkieläinten ravinnossa alkoi tuntua merkitykselliseltä ja oikeastaan välttämättömältä.

Ole pioneeri ja luo jotain uutta, vaikka olisit yksin

Muistan edelleen vuodet 2008–2009: tilasimme Sunfoodilta valtavia määriä goji-marjoja, kaakaopapuja ja macaa. Pussitimme ne minigrip-pusseihin ja myimme niitä somessa sekä jaoimme niitä pyöräillen ympäri Helsinkiä. Suomessa ei ollut saatavilla laadukkaita ravintolisiä tai eksoottisia supermarjoja, joten tilasimme ne suoraan Yhdysvalloista. Toimimme eräänlaisena alakulttuurin edustajina, pioneereina.

Haasta järjestelmää

Opiskeluaikana Helsingin yliopistossa minut tunnettiin kyseenalaistajana; haastoin jatkuvasti professorien väittämiä ravitsemuksesta, elintarvikelainsäädännöstä ja johtamisen malleista.
Pettymys ja viha yhdistyivät yksinäisyyteen. Kukaan opiskelukaverini ei ollut tehnyt vastaavaa pioneerityötä, eikä kukaan loppujen lopuksi täysin ymmärtänyt, miksi kyseenalaistin vallitsevia totuuksia. Osa kursseista meni ohi, koska kurssityöt ja tentit poikkesivat opetusohjelman “virallisesta totuudesta”. Koneiston sisällä oleminen tuntui tukahduttavalta, ja samalla tunsin voimakasta motivaatiota tehdä jotain merkityksellistä. Halusin jotain konkreettista.

Yrittäjyys on kutsumus, eli seuraa intohimoasi

En enää uskonut yliopistoon, ja pian huomasin itseni pudonneena systeemistä, mutta samalla vapautuneena. Sitten tapahtui ratkaiseva käänne; Kaverini Esa soitti ja kysyi voisinko ottaa Ansku-nimisen pikku Pitbullin huostaan, omistaja oli kuulemma kykenemätön pitämään siitä huolta ja pentua ei oltu edes maksettu kasvattajalle. Mietin n. 0,1 sekuntia ja vastasin kyllä, haen sen tänään. Muutamaa kuukautta aikaisemmin olin päättänyt lopettaa yliopisto-opiskelut ja perustaa oman firman.

Rohkeus muuttaa elämä sinun näköiseksi

Aloitin liikkeenjohdon konsulttina, koska pystyin neuvomaan start-up-yrittäjiä ja ryhmiä liiketoimintojen kehittämisessä, mutta todellinen intohimoni löytyi koirien hyvinvoinnista. Ensimmäiset vuodet yrittäjänä oli kaikenkaikkiaan hankalia. Palkkatöihin verrattuna oli vaan niin paljon enemmän muuttujia matkassa. Kerran kävi niin, että yhden isohkon asiakasyrityksen maksuvaikeuksien johdosta en kyennyt maksamaan itselleni kuuteen kuukauteen palkkaa, ja päädyin menettämään asuntoni, samaan aikaan myös starttiraha peruutettiin ja olin vailla vakituista asuntoa. Siitäkin selvittiin kuitenkin, reppu selkään ja ei muutakuin hommiin.

Kaunista kaaosta

Tilanne omassa elämässä oli välillä todella stressaava, mutta sitäkin hurjempaa oli tehdä tutkimusta koiranruoan markkinoista. Tilastojen mukaan lähes 90 prosenttia suomalaisista koirista söi kuivamuonaa päivittäin, ja yleisimmät syyt eläinlääkärikäynneille olivat selittämätön kutina, atooppinen ihottuma ja jatkuva raapiminen. Tajusin, että voin todella tehdä jotakin, koin sen velvollisuudekseni. Aloin tutkimaan, kyselin ja havainnoin, ja pian sain itsevarmuutta omiin näkemyksiini. Aloin puhua rohkeasti raakaruoasta ja sen mahdollisuuksista koirien hyvinvoinnin edistäjänä. Oma merkityksen tunteeni kasvoi päivä päivältä, ja elämäntyöni kirkastui: ensin piti kuitenkin saada oma koira kuntoon, ja sen jälkeen viedä opittua tietoa ja kokemusta eteenpäin, kohti suurempaa vaikutusta lemmikkien ravitsemuksessa.

Osa 2: Totuuden etsijänä

Innostus vie tekoihin – älä odota valmista polkua

Innostus ja motivaatio johtivat nopeasti käytännön toimiin. Yliopistossa huomasin pian, että opetus ei aina vastannut todellisuutta – sama kaava kuin koiranruokateollisuuden markkinoinnissa. Paljon kauniita sanoja, paljon yksinkertaistuksia, ja yllättävän vähän halua katsoa asioita pintaa syvemmälle. Monia asioita painotettiin teollisuuden etujen mukaisesti, ja uusien havaintojen tekeminen tuntui hankalalta, jopa ei-toivotulta. Se turhautti, mutta samalla se vahvisti haluani löytää oman totuuteni ja luottaa siihen, mitä näin ja koin itse.

Haasta vallitseva “totuus” ja ala luomaan omaa

Lopetettuani yliopiston aloitin ravitsemuksellisen salapoliisityön.
Kyselin, havainnoin, lähestyin ja haastattelin koiranomistajia eri ympäristöissä – kadulla, kaupoissa, koirapuistoissa ja somessa. Mitä enemmän juttelin ihmisten kanssa, sitä selvemmäksi kävi yksi asia: epävarmuus. Suurin osa koiranomistajista oli epävarmoja oman koiransa ruokinnasta, eikä omiin havaintoihin uskallettu luottaa. Kun jokin oli pielessä, ratkaisu oli lähes aina sama – eläinlääkäri, uudet nappulat tai lääkitys.

Kuuntele, havainnoi, kysy

Aloin neuvoa, kysellä lisää, ohjeistaa ja ennen kaikkea innostaa ihmisiä kokeilemaan. Ja tulokset alkoivat näkyä nopeasti. Koira kerrallaan, omistaja kerrallaan, opin tunnistamaan, mitkä muutokset todella vaikuttivat koiran hyvinvointiin. Yllättävän usein kyse oli hyvin yksinkertaisista asioista: lisää raakaruokaa, apteekkilaatuisia omega-3-rasvahappoja ja tarvittaessa sinkkiä.

Pienet muutokset, suuret vaikutukset – älä aliarvioi yksinkertaisuutta

Pienet muutokset, mutta vaikutukset olivat valtavia. Mitä enemmän näin tuloksia, sitä selvemmäksi kävi myös markkinoiden todellinen tila. Tieto oli puutteellista, suositukset ristiriitaisia ja välillä suorastaan virheellisiä. Alkoi itselläkin tuntua, että tukka tippuu päästä. Monet koirat saivat käytännössä vain antibiootteja, kortisonia tai kalliita hypoallergeenisia nappuloita. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hemmettiä? Tämäkö oli paras, mihin koko järjestelmä pystyi?
Ajatus siitä, että niin moni koira pelkästään Suomessa kärsi huonon ravinnon vuoksi täysin turhaan, oli mieltä järkyttävä. Ei siksi, että ongelmaa ei voisi ratkaista, vaan siksi, että sitä ei edes yritetty ratkaista juurisyistä käsin.

Kerää tietoa, ole aidosti utelias!

Omien havaintojeni tueksi aloin kerätä tietoa järjestelmällisesti. Kysyin aina samat asiat: koiran ikä, sukupuoli, paino, sterilointi, nykyinen ruokavalio, ulosteen laatu, lääkitys ja lisäravinteet. Vasta kun nämä palaset olivat kasassa, kokonaiskuva alkoi hahmottua. Tämä lähestymistapa auttoi tekemään perusteltuja muutoksia sen sijaan, että olisi vain kokeiltu sokkona jotain uutta.
Erityisen merkittävä tutkittava oli oma koirani Ansku. Sen iho- ja allergiaoireet sekä ohut karva loivat käytännölliset olosuhteet ruokintakokeiden seuraamiseen – teoriat muuttuivat nopeasti todellisuudeksi. Pääsin askel askeleelta eteenpäin Anskun paranemisprosessissa. Alkuaikoina kuivamuona sai kaverikseen raakaa kanaa luilla, tilkan öljyä ja joskus raa’an kananmunan. Pelkästään tällä yhdistelmällä vaikutukset alkoivat näkyä yllättävän nopeasti. Uloste muuttui, ruokahalu kasvoi ja yleinen vireystaso koheni silmissä.

Motivaatio syntyy onnistumisista

Samaan aikaan oma työni laajeni. En keskittynyt enää vain koirien hyvinvointiin, vaan olin mukana ravintolisäyrityksen arjessa: myynnissä, koulutuksessa, konseptikehityksessä ja asiakasverkoston inspiroimisessa. Opin valtavasti liiketoiminnasta, logistiikasta, hinnoittelusta ja tuotteen arvoketjusta. Kaikki tämä alkoi nivoutua yhdeksi selkeäksi tavoitteeksi – tuoda markkinoille aitoa muutosta, joka perustuu havaintoihin, kokemukseen ja tutkimukseen, ei pelkkään markkinointipuheeseen.
Pian löysin itseni koirien ja hevosten ravintolisätuotteita maahantuovan yrityksen leivistä. Jaoin kaikkea sitä, mitä olin vasta oppimassa, kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Vastustustakin tuli. Yhdeltä eläinlääkäriasemalta minut käytännössä häädettiin ulos, koska he eivät halunneet olla missään tekemisissä raakaruokaa tukevan brändin kanssa.
Se ei kuitenkaan lannistanut. Asiakkaita riitti, kenttäkokeet jatkuivat ja tulokset puhuivat puolestaan. Lähes jokainen koira alkoi voida paremmin, monet pääsivät kokonaan eroon oireistaan. Omistajat saivat iloa ja helpotusta – ja usein myös toivoa.
Se oli paras palkinto. Ja motivaatio jatkaa kasvoi entisestään

Osa 3: Ansku

Samaan aikaan kun maailma ympärillä tuntui sekavalta, yksi asia alkoi hahmottua kirkkaasti: Ansku.
Tuo pieni, hukassa ollut pitbull, joka lopulta saapui elämääni hieman sattuman kautta, mutta täysin oikeaan aikaan.

Löydä merkityksellinen kumppani ja opi eläimestä

Ansku tuli luokseni noin vuoden ikäisenä. Sen taustalla oli turvattomuutta, vaihtuvia ihmisiä, huutamista ja epävarmuutta. Ruoasta oli riidelty, rutiineja ei ollut, eikä kukaan ollut ottanut kunnolla vastuuta. Koiralla oli iho-ongelmia, allergiaoireita ja selkeästi stressaantunut olemus. Se oli jatkuvasti varuillaan, kuin odottaisi jotain pahaa tapahtuvaksi. Myyjän sanat jäivät mieleen: “ehkä tästä vielä saa kuntoon koiran”.

Ota täysi vastuu, kukaan muu ei hoida sitä puolestasi

Kun kävin hakemassa Anskun Helsingin Puistolan juna-asemalta, tiesin jo siinä hetkessä, että tämä koira ei enää vaihda kotia. Junassa se kiipesi suoraan syliin eikä suostunut olemaan lattialla. Se kertoi enemmän kuin mikään taustatarina. Koira ei hakeudu noin vahvasti lähelle, ellei sillä ole valtava tarve turvaan. Helsingin päärautatieasemalla se väänsi valtavan kasan paskaa pääoven viereen, minulla ei tietenkään ollut pussia ja sain osakseni ohikulkijoiden huudot. En sanonut mitään. Sanoin vain Anskulle, että jatketaan matkaa.

Havainnoi tarkasti, pienet signaalit kertovat totuuden

Matkalla poikettiin Töölön Siwassa ja ostin pussin Frolicia.
Laadultaan se vastasi lähinnä pikaruokaa, mutta sillä hetkellä tärkeintä oli, että koira söi. Se ahmi ruoan kuin ei olisi varma, saako seuraavaa ateriaa koskaan. Kotona sanoin Anskulle ääneen, että nyt sulla on koti loppuelämäksi. Reaktio oli niin villi, että se juoksi päin seinää, kiipesi pari askelta ylöspäin ja pissasi samalla. Se oli ehkä konkreettisin merkki siitä, miten paljon koira oli patoutunut, ylivirittynyt ja täynnä purkamatonta stressiä.

Elin tuolloin opiskelijaelämää, rahat olivat todella tiukassa. Söin itse lähinnä puuroa ja kananmunia, välillä ehkä jotain muuta jos tilille sattui jäämään muutama euro. Koira oli kuitenkin etusijalla. Kaikki ylimääräinen meni Anskulle. Alkuaikoina ruokinta oli markettitasoa: kuivamuonaa, tilkka rypsi- tai oliiviöljyä, joskus raaka kananmuna päälle. Se tuntui jo silloin hieman epäilyttävältä, mutta parempaan ei ollut heti varaa eikä vielä riittävästi tietoa.

Hiljalleen aloin nähdä merkkejä. Karva oli ohutta, kyljissä lähes kaljuja kohtia ja Ansku rapsutti itseään jatkuvasti. Se ei ollut vain satunnaista kutinaa, vaan pakonomaista raapimista. Koirapuistossa kaveri huomautti asiasta ääneen, enkä ollut itse edes tajunnut, miten huonossa kunnossa karva oikeasti oli. Samalla kuulin ensimmäistä kertaa ajatuksen raaoista luista ja kanan koivista osana ruokavaliota. Siinä kohtaa lamppu syttyi kunnolla.

Ravinto on väline, anna sen parantaa ja vahvistaa

Aloin lisäämään ruokaan raakaa kanaa luineen. En tehnyt asiasta numeroa, enkä muuttanut kaikkea kerralla. Halusin nähdä, mitä tapahtuu. Päivä päivältä alkoi tapahtua jotain, mitä en voinut enää ohittaa. Ulosteen koostumus muuttui, määrä väheni ja haju katosi lähes kokonaan. Se yksinään oli jo valtava signaali siitä, että ruoka sulaa paremmin. Lihakset alkoivat kehittyä, yleiskunto parani ja koiran olemus muuttui. Ansku ei ollut enää varuillaan oleva, levoton nuori koira, vaan utelias, leikkisä ja selvästi rohkeampi.

Tasapaino on ratkaisevaa, ymmärrä ravinteiden merkitys

Pian ymmärsin myös rasvahappojen merkityksen. Kana toi mukanaan lähinnä omega-6-rasvoja, ja vastapainoksi tarvittiin omega-3:a. Aloin etsiä keinoja hankkia laadukkaita ravintolisiä kohtuuhintaan ja hyödynsin vanhoja verkostoja. Ihmisten puolelle tarkoitetut tuotteet toimivat usein paremmin kuin lemmikeille suunnatut – lyhyempi hyllyikä, vähemmän kompromisseja laadussa ja selkeämmät koostumukset.

Johdonmukaisuus voittaa nopean ratkaisun

Anskun muutos ei ollut nopea ihmeparantuminen, vaan looginen ja johdonmukainen prosessi. Jokainen pieni muutos ruokinnassa näkyi koirassa tavalla tai toisella. Se opetti minulle enemmän kuin yksikään kirja, artikkeli tai luento. Opin lukemaan koiraa: miten se liikkui, miten se nukkui, miten se palautui rasituksesta ja miten sen mieliala vaihteli päivän aikana.

Kuuntele, tarkkaile, reagoi, eläin opettaa sinua

Samalla vahvistui ajatus, jota olin jo pitkään pyöritellyt: koiran ei kuulu olla jatkuvasti sairas, oireileva tai väsynyt. Ei nuorena, eikä vanhanakaan. Suurin osa ongelmista ei ollut mystisiä tai geneettisiä, vaan seurausta ympäristöstä, stressistä ja ennen kaikkea ravinnosta.

Koirien ja ihmisten välinen yhteys on jotain, mitä ei voi täysin pukea sanoiksi. Se luottamus, joka syntyy, kun eläin huomaa voivansa paremmin, on käsinkosketeltavaa. Ansku alkoi hakeutua lähelle, katsoa silmiin ja olla aidosti läsnä. Se ei ollut enää vain selviytyjä, vaan koira, joka uskalsi olla oma itsensä. Ansku ei ollut enää vain koira. Se oli kumppani, opettaja ja lopulta myös syy sille, miksi en voinut enää olla hiljaa näistä asioista.

Tässä vaiheessa tiesin jo varmuudella, että tämä ei jäisi vain yhdeksi koiraksi tai yhdeksi tarinaksi. Tämä oli vasta alkua.

Osa 4: Tutkimus, DOGRISK ja raakaruokamarkkinan kasvu

Näe laajempi kokonaisuus ja ymmärrä rakenteet

Kun Anskun hyvinvointi alkoi vakaantua, huomioni kääntyi laajempaan kokonaisuuteen. Koirien ja kissojen hyvinvointi Suomessa oli edelleen monin tavoin uhattuna: valtaosa eläimistä sai teollista kuivamuonaa, oireili ja kärsi kroonisista vaivoista, joihin tarjolla oli vain antibiootteja, kortisonia tai kalliita hypoallergeenisia nappuloita. Tämä ei ollut vain yksittäisten eläinten ongelma – kyseessä oli koko alan rakenteellinen ongelma, ja minä halusin ymmärtää sen juuria.

Keskustele asiantuntijoiden kanssa ja jaa kokemuksesi

Tiesin, että yksittäiset havainnot eivät riitä, vaan tarvitsin tukea tutkimuksesta, dataa ja asiantuntijoiden näkemyksiä. Niinpä otin itse yhteyttä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan DOGRISK-tutkimusryhmään, joka teki vapaaehtoistyönä tutkimusta koirien ruokinnasta ja sen yhteydestä kroonisiin sairauksiin. Kerroin havainnoistani ja kokemuksistani käytännön kentältä, ja minut kutsuttiin keskustelemaan ryhmän kanssa tarkemmin.

Yhdistä kenttäkokemus ja tutkimus – molemmat ovat arvokkaita

Ensimmäinen tapaaminen jännitti. Olin varautunut esittämään kaiken tarkasti ja selkeästi, mutta heti alkuun huomasin, että tutkijat olivat aidosti kiinnostuneita havainnoistani. He olivat jo keränneet valtavan määrän tietoa, muun muassa ruokintakyselyjä yli 15 000 suomalaiselta koiranomistajalta, ja he halusivat kuulla, mitä olin huomannut käytännössä – mitä muutoksia koirien hyvinvoinnissa tapahtui, kun ruokavalio muuttui.

Yhteistyö oli aluksi epävirallista, mutta valtavan arvokasta.
Ryhmän data sisälsi yksityiskohtaista tietoa koirien ruokavaliosta, terveydentilasta ja jopa virtsa-, uloste- ja verinäytteistä. Tämä mahdollisti syvällisen analyysin ja tieteellisesti perustellut johtopäätökset: raakaruoka, omega-3-rasvahapot ja ravintolisät todella vaikuttavat koirien hyvinvointiin.

Tuo tieteellinen data käytäntöön – raakaruoka ja ravintolisät toimivat

Huomasin nopeasti, että tutkimuksen ja markkinoiden välillä oli valtava kuilu. Valtaosa koiranomistajista ei saanut riittävästi tietoa, ja markkinoilla tarjottiin jopa virheellisiä suosituksia. Monet eläinlääkärit neuvoivat vain antibiootteja, kortisonia tai kalliita hypoallergeenisia nappuloita. Ajatus siitä, että niin moni koira kärsi täysin turhaan, järkytti minua.

Kehitä, inspiroi ja yhdistä liiketoiminta sekä hyvinvointi

Samalla ymmärsin, että raakaruoka ei ollut pelkkä trendi – se oli todellinen, käytännön ja tieteellisen datan yhdistävä ratkaisu.
Anskun kokemukset tukivat tätä selvästi: muutokset ruokavaliossa, omega-3:n lisääminen ja ravintolisät näkyivät konkreettisesti sen karvassa, energisyydessä ja yleisessä vireystasossa. Yht’äkkiä kroonisesti iho-ongelmainen ja allerginen koira oli täysin terve ja parhaassa voimassaan oleva kumppani kenen kanssa pystyi tekemään mitä vaan.

Tutkimuksen ja kenttäkokemuksen yhdistäminen oli opettavaista. Sain tilaisuuden osallistua analyysiin, keskustella tutkijoiden kanssa, testata ideoita käytännössä ja havainnoida tuloksia. Opin ymmärtämään syy-seuraussuhteita syvemmin kuin koskaan aiemmin: miten ruokavalio, rasvahappojen suhde, mikrobiomi ja yksittäiset lisäravinteet voivat muokata koiran hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Samaan aikaan raakaruokamarkkina kasvoi Suomessa ja kansainvälisesti. Tulokset puhuivat puolestaan, eikä tuotteille tarvittu valtavia mainoskampanjoita – tyytyväinen koira markkinoi itseään. Anskun tarina levisi vähitellen myös muihin koiranomistajiin, ja palaute oli uskomattoman positiivista: lähes jokainen koira, jonka ruokintaa olin muuttanut, parani ja alkoi voida paremmin.

Tee käytännöstä tiedettä – raakaruoka on perusteltu ratkaisu

Työni ei rajoittunut pelkkään tutkimukseen. Olin mukana ravintolisäyrityksen arjessa: myynti, koulutus, konseptikehitys ja asiakkaiden inspiroiminen. Samalla opin valtavasti liiketoiminnasta, logistiikasta, hinnoittelusta ja tuotteen arvoketjusta. Kaikki nämä elementit yhdistyivät tavoitteeksi: tuoda markkinoille aitoa muutosta, joka perustuu havaintoihin ja tieteeseen.

Vastustusta tuli, mutta se ei lannistanut. Yhdeltä eläinlääkäriasemalta minut käytännössä häädettiin, koska he eivät halunneet olla tekemisissä raakaruokaa tukevan brändin kanssa. Silti kenttäkokeet jatkuivat, koirat parantuivat, omistajat saivat iloa ja luottamusta. Tämä kokemus opetti, että intohimo, johdonmukaisuus ja rohkeus tehdä asiat toisin tuottavat tulosta, vaikka ympäristö ei aina tukeisikaan.

DOGRISK-yhteistyön myötä ymmärsin lopullisesti, että raakaruoka on tieteellisesti perusteltu tapa parantaa koirien elämänlaatua. Se yhdistää käytännön havainnot ja laajan tutkimuksen, ja se on tie, jota halusin jatkaa.

mikko dr. karen becker
raakaruoka raw food dr. helsinki raw food seminar — *Kuvassa minä ja Dr. Karen Becker* *Helsingin Yliopistolla DOGRISK seminaarissa v. 2021*

.. Matka on ollut opettavainen ja palkitseva: yksittäinen teko – ottaa yhteyttä, esittää havaintoja ja seurata koiraa – voi johtaa laajempaan muutokseen. Yksi koira, yksi havainto, yksi rohkea askel voi käynnistää ketjureaktion, joka muuttaa koko alan.
Ansku oli alku, mutta se oli vasta ensimmäinen luku tässä tarinassa.

DOGRISK seminar 2021
dr. karen becker rodney habib magnus pettersson mushbarf mush helsingin yliopisto ruokintakysely koirien metaboliset sairaudet ruokavalio raakaruoka — *Magnus Pettersson, Mikko Quist, Anna-Hielm Björkman, Dr Karen Becker, Rodney Habib, Nora Vakova* sekä muita seminaariin osallistuneita koiran ravitsemuksen ammattilaisia ja pro-raakaruoka porukkaa.

osallistu ja kommentoi videoita!

Osallistumalla Youtube- ja TikTok kanaville voit vaikuttaa minkälaista sisältöä tuotetaan seuraavaksi!

tästä

”Kaikki lähti oman koiran heikosta kunnosta joka sai huolestumaan ja ottamaan selvää asioista” Tarinasta selviää keitä on Ansku ja Röpsy, ja miksi päädyin tekemään töitä elintarviketeollisuudessa tuotekehitys ja tutkimuspuolella.