Innostus vie tekoihin – älä odota valmista polkua
Innostus ja motivaatio johtivat nopeasti käytännön toimiin. Yliopistossa huomasin pian, että opetus ei aina vastannut todellisuutta – sama kaava kuin koiranruokateollisuuden markkinoinnissa. Paljon kauniita sanoja, paljon yksinkertaistuksia, ja yllättävän vähän halua katsoa asioita pintaa syvemmälle. Monia asioita painotettiin teollisuuden etujen mukaisesti, ja uusien havaintojen tekeminen tuntui hankalalta, jopa ei-toivotulta. Se turhautti, mutta samalla se vahvisti haluani löytää oman totuuteni ja luottaa siihen, mitä näin ja koin itse.
Haasta vallitseva “totuus” ja ala luomaan omaa
Lopetettuani yliopiston aloitin ravitsemuksellisen salapoliisityön. Kyselin, havainnoin, lähestyin ja haastattelin koiranomistajia eri ympäristöissä – kadulla, kaupoissa, koirapuistoissa ja somessa.
Mitä enemmän juttelin ihmisten kanssa, sitä selvemmäksi kävi yksi asia: epävarmuus. Suurin osa koiranomistajista oli epävarmoja oman koiransa ruokinnasta, eikä omiin havaintoihin uskallettu luottaa. Kun jokin oli pielessä, ratkaisu oli lähes aina sama – eläinlääkäri, uudet nappulat tai lääkitys.
Kuuntele, havainnoi, kysy
Aloin neuvoa, kysellä lisää, ohjeistaa ja ennen kaikkea innostaa ihmisiä kokeilemaan. Ja tulokset alkoivat näkyä nopeasti. Koira kerrallaan, omistaja kerrallaan, opin tunnistamaan, mitkä muutokset todella vaikuttivat koiran hyvinvointiin. Yllättävän usein kyse oli hyvin yksinkertaisista asioista: lisää raakaruokaa, apteekkilaatuisia omega-3-rasvahappoja ja tarvittaessa sinkkiä.
Pienet muutokset, suuret vaikutukset – älä aliarvioi yksinkertaisuutta
Pienet muutokset, mutta vaikutukset olivat valtavia. Mitä enemmän näin tuloksia, sitä selvemmäksi kävi myös markkinoiden todellinen tila. Tieto oli puutteellista, suositukset ristiriitaisia ja välillä suorastaan virheellisiä. Alkoi itselläkin tuntua, että tukka tippuu päästä. Monet koirat saivat käytännössä vain antibiootteja, kortisonia tai kalliita hypoallergeenisia nappuloita. Anteeksi nyt vaan, mutta mitä hemmettiä? Tämäkö oli paras, mihin koko järjestelmä pystyi?
Ajatus siitä, että niin moni koira pelkästään Suomessa kärsi huonon ravinnon vuoksi täysin turhaan, oli mieltä järkyttävä. Ei siksi, että ongelmaa ei voisi ratkaista, vaan siksi, että sitä ei edes yritetty ratkaista juurisyistä käsin.
Kerää tietoa, ole aidosti utelias!
Omien havaintojeni tueksi aloin kerätä tietoa järjestelmällisesti. Kysyin aina samat asiat: koiran ikä, sukupuoli, paino, sterilointi, nykyinen ruokavalio, ulosteen laatu, lääkitys ja lisäravinteet. Vasta kun nämä palaset olivat kasassa, kokonaiskuva alkoi hahmottua. Tämä lähestymistapa auttoi tekemään perusteltuja muutoksia sen sijaan, että olisi vain kokeiltu sokkona jotain uutta.
Erityisen merkittävä tutkittava oli oma koirani Ansku. Sen iho- ja allergiaoireet sekä ohut karva loivat käytännölliset olosuhteet ruokintakokeiden seuraamiseen – teoriat muuttuivat nopeasti todellisuudeksi. Pääsin askel askeleelta eteenpäin Anskun paranemisprosessissa. Alkuaikoina kuivamuona sai kaverikseen raakaa kanaa luilla, tilkan öljyä ja joskus raa’an kananmunan. Pelkästään tällä yhdistelmällä vaikutukset alkoivat näkyä yllättävän nopeasti. Uloste muuttui, ruokahalu kasvoi ja yleinen vireystaso koheni silmissä.
Motivaatio syntyy onnistumisista
Samaan aikaan oma työni laajeni. En keskittynyt enää vain koirien hyvinvointiin, vaan olin mukana ravintolisäyrityksen arjessa: myynnissä, koulutuksessa, konseptikehityksessä ja asiakasverkoston inspiroimisessa. Opin valtavasti liiketoiminnasta, logistiikasta, hinnoittelusta ja tuotteen arvoketjusta. Kaikki tämä alkoi nivoutua yhdeksi selkeäksi tavoitteeksi – tuoda markkinoille aitoa muutosta, joka perustuu havaintoihin, kokemukseen ja tutkimukseen, ei pelkkään markkinointipuheeseen.
Pian löysin itseni koirien ja hevosten ravintolisätuotteita maahantuovan yrityksen leivistä. Jaoin kaikkea sitä, mitä olin vasta oppimassa, kaikille jotka jaksoivat kuunnella. Vastustustakin tuli. Yhdeltä eläinlääkäriasemalta minut käytännössä häädettiin ulos, koska he eivät halunneet olla missään tekemisissä raakaruokaa tukevan brändin kanssa.
Se ei kuitenkaan lannistanut. Asiakkaita riitti, kenttäkokeet jatkuivat ja tulokset puhuivat puolestaan. Lähes jokainen koira alkoi voida paremmin, monet pääsivät kokonaan eroon oireistaan. Omistajat saivat iloa ja helpotusta ja usein myös toivoa.
Se oli paras palkinto. Ja motivaatio jatkaa kasvoi entisestään
