Järkytys on vain alku, anna sen muuttaa suuntaa
Vihdoin se alkaa, eletään loppuvuotta 2025. On kulunut tasan yksitoista vuotta siitä hetkestä, jolloin koin suurta hämmennystä ja pettymystä. Muistan elävästi, miten tuolloin mietin tosissani: voiko todella olla mahdollista, että kaupoissa myytävien koiranruokien tilanne on näin puutteellinen ja surkea? Eikö kukaan muu suomalainen koiranomistaja ollut huomannut samaa, mitä minä juuri olin kokenut? Olin tullut siihen johtopäätökseen, että kauppojen hyllyillä olevien koiranruokien laatu ei lainkaan vastannut niitä houkuttelevia korulauseita ja lupauksia, joita pakkaukset vilisivät. Kukaan ei puhunut tästä ääneen, ja se teki tilanteesta entistäkin shokeeraavamman.
Pettymyksestä päättäväisyyteen, tee jotain merkityksellistä
Samalla tunsin kuitenkin pienen kipinän valmistautuneisuutta ja päättäväisyyttä: olin valmis pistämään kaiken likoon tämän eteen.
Sinisilmäinen ja ehkä liiankin naiivi oletukseni koirien ja kissojen ruoan hyvästä laadusta perustui vuosia vanhaan artikkeliin, jossa kerrottiin, että eläinruoka olisi jopa laadukkaampaa kuin ihmisille suunnattu. Helppo oli uskoa, sillä olin jo aiemmin havainnut, että ihmisille myytävä markettiruoka oli usein karua ja epäterveellistä. Mutta eläinruoan kohdalla totuus oli toinen; ainesosaluettelot paljastivat järkyttävän todellisuuden, ja se iski kuin märkä rätti kasvoille.
Kyseenalaista oletukset – uskalla ajatella uudelleen
Hetkellisesti pidin itseäni idioottina. Samalla järkytys kietoutui kuitenkin voimakkaaseen jännitykseen ja innostukseen. Tuntui kuin elämä olisi äkisti saanut uuden suunnan, ja olin motivoitunut laittamaan kaikkeni peliin koirien hyvinvoinnin hyväksi. Ajatus siitä, että tässä voisi olla elämäntyöni, vahvistui. Ystäväni ja tutut, jotka työskentelivät ihmisten ravitsemuksen ja hyvinvoinnin parissa, olivat jo vuosia kiinnostuneita uusista ajatusmalleista ja tieteellisestä tiedosta. Uutta dataa virtasi idän ja lännen suunnalta; Yhdysvalloista opittiin, miten tuotekehitystä ja markkinointia tehdään, kun taas idästä levisi ikitietoa yrttien, lääkinnällisten sienten ja ayurvedan muodossa. Oma pionierityöni lemmikkieläinten ravinnossa alkoi tuntua merkitykselliseltä ja oikeastaan välttämättömältä.
Ole pioneeri ja luo jotain uutta, vaikka olisit yksin
Muistan edelleen vuodet 2008–2009: tilasimme Sunfoodilta valtavia määriä goji-marjoja, kaakaopapuja ja macaa. Pussitimme ne minigrip-pusseihin ja myimme niitä somessa sekä jaoimme niitä pyöräillen ympäri Helsinkiä. Suomessa ei ollut saatavilla laadukkaita ravintolisiä tai eksoottisia supermarjoja, joten tilasimme ne suoraan Yhdysvalloista. Toimimme eräänlaisena alakulttuurin edustajina, pioneereina.
Haasta järjestelmää
Opiskeluaikana Helsingin yliopistossa minut tunnettiin kyseenalaistajana; haastoin jatkuvasti professorien väittämiä ravitsemuksesta, elintarvikelainsäädännöstä ja johtamisen malleista.
Pettymys ja viha yhdistyivät yksinäisyyteen. Kukaan opiskelukaverini ei ollut tehnyt vastaavaa pioneerityötä, eikä kukaan loppujen lopuksi täysin ymmärtänyt, miksi kyseenalaistin vallitsevia totuuksia. Osa kursseista meni ohi, koska kurssityöt ja tentit poikkesivat opetusohjelman “virallisesta totuudesta”. Koneiston sisällä oleminen tuntui tukahduttavalta, ja samalla tunsin voimakasta motivaatiota tehdä jotain merkityksellistä. Halusin jotain konkreettista.
Yrittäjyys on kutsumus, eli seuraa intohimoasi
En enää uskonut yliopistoon, ja pian huomasin itseni pudonneena systeemistä, mutta samalla vapautuneena. Sitten tapahtui ratkaiseva käänne; Kaverini Esa soitti ja kysyi voisinko ottaa Ansku-nimisen pikku Pitbullin huostaan, omistaja oli kuulemma kykenemätön pitämään siitä huolta ja pentua ei oltu edes maksettu kasvattajalle. Mietin n. 0,1 sekuntia ja vastasin kyllä, haen sen tänään. Muutamaa kuukautta aikaisemmin olin päättänyt lopettaa yliopisto-opiskelut ja perustaa oman firman.
Rohkeus muuttaa elämä sinun näköiseksi
Aloitin liikkeenjohdon konsulttina, koska pystyin neuvomaan start-up-yrittäjiä ja ryhmiä liiketoimintojen kehittämisessä, mutta todellinen intohimoni löytyi koirien hyvinvoinnista. Ensimmäiset vuodet yrittäjänä oli kaikenkaikkiaan hankalia. Palkkatöihin verrattuna oli vaan niin paljon enemmän muuttujia matkassa. Kerran kävi niin, että yhden isohkon asiakasyrityksen maksuvaikeuksien johdosta en kyennyt maksamaan itselleni kuuteen kuukauteen palkkaa, ja päädyin menettämään asuntoni, samaan aikaan myös starttiraha peruutettiin ja olin vailla vakituista asuntoa. Siitäkin selvittiin kuitenkin, reppu selkään ja ei muutakuin hommiin.
Kaunis kaaos
Tilanne omassa elämässä oli välillä todella stressaava, mutta sitäkin hurjempaa oli tehdä tutkimusta koiranruoan markkinoista. Tilastojen mukaan lähes 90 prosenttia suomalaisista koirista söi kuivamuonaa päivittäin, ja yleisimmät syyt eläinlääkärikäynneille olivat selittämätön kutina, atooppinen ihottuma ja jatkuva raapiminen. Tajusin, että voin todella tehdä jotakin, koin sen velvollisuudekseni. Aloin tutkimaan, kyselin ja havainnoin, ja pian sain itsevarmuutta omiin näkemyksiini. Aloin puhua rohkeasti raakaruoasta ja sen mahdollisuuksista koirien hyvinvoinnin edistäjänä. Oma merkityksen tunteeni kasvoi päivä päivältä, ja elämäntyöni kirkastui: ensin piti kuitenkin saada oma koira kuntoon, ja sen jälkeen viedä opittua tietoa ja kokemusta eteenpäin, kohti suurempaa vaikutusta lemmikkien ravitsemuksessa.
